Piompun koti

Piompun koti

torstai 11. elokuuta 2011

Ystävä sä lapsien katso minuun pienehen.

4 virttä veisattiin.


Kuopus siunattiin eilen koulutielle Ristinkirkossa ja tänään aukesi koulun ovi ekaa kertaa. Tämänhän piti mennä rutiinilla kun vasta vuosi sitten oltiin tyttöä siunaamassa ja lähettämässä koulutielle. Mutta ei! Mä en voinut kyynelille ja hirveelle itkukohtaukselle mitään :`)

Teemu oli polvistuneena alttarilla ja Pappi laittoi käden pojan päähän ja alkoi siunaamaan. Mä repesin ihan täysin. Yritin niellä ja niellä, estää itkua, mutta minkäs teet. Napu kysyi, että äiti miksi sä itket? Etupenkissä oleva nainen sanoi, että me äidit ollaan semmoisia. Mä sanoin Napulle, että se on vaikea selittää miksi itkettää. Se ei ole surua vaan jotakin tosi kummallista; toivoa, iloa, haikeutta, miljoonia tunteita...

Onhan siinä mulla osa suruakin. Mä vaan oon sellanen nykyään, että itken melkein aina kirkossa niin häissä, ristiäisissä, etenkin ristiäisissä ja ihan missä tilaisuudessa vaan jos ne on kirkossa. Niistä vaan tulee mun rakkaitteni hyvästit, hautajaiset mieleen. Tai en mä niitä sinänsä ajattele, mutta mulla vaan on sellanen kuristava tunne kurkussa aina kirkossa ollessa. Ja samat rukoukset kuten isämeidänrukous jne. lausutaan niin häissä, ristiäisissä kuin hautajaissakin. Ystävä sä lapsien ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie on laulettu niin kummankin lapseni ristiäisissä kuin veljieni ja Niinan hautajaisissa.

Ensimmäinen koulupäivä sujiu onnellisesti kummallakin lapsella. Napukin jo tokaluokkalainen ja into piukeena odottaa seuraavaa koulupäivää. Kivaa!!!


Kirkkoon!!!





Siitä se alkoi ainakin yhdeksän vuoden uurastus ;)



2 kommenttia:

  1. Jotenkin eksyin tähän postaukseen ja pakko pistää että mua alkoi ihan hirveästi itkettämään! Täällä istun offiecssa ja yritän tuulettaa näitä punaisia silmiä... helvetti toivottavasti kukaan ei tule mulle nyt sanoon mitään. Tuttu tunne se pala kurkussa kun on kirkossa, oli tilaisuus sitten mikä... Enkä itse ole joutunut hyvästejä sanomaan muuta kuin mummuille ja papoille, mikä on tietysti surullista mutta luonnollista.
    Tässä on nyt lähipiirissä kaikenlaista tylsää ja ehkä oon aika väsynytkin tähän tämänhetkiseen tilanteeseen (vaikken kyllä sitä myönnä...)
    Huh. Täytyy nyt keräillä itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa välillä alan itkemään yht äkkiä autolla ajaessa töihin mennessä. Siinä jotenkin kerkee kelaamaan kaikenmoista. Tai joku biisi tuo jotain mieleen. Siinä sitten ekana yrittää estää itkua, yrittää itkeä ilman kyyneleitä ettei meikit levähtäis. Minkäs teet! Kiva mennä duuniin meikit poskella ;)

      No sä relaat sitten kun talo on valmis :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistäsi :)